Teresitalle muumimuki Sabrina joi kanssamme juhlamokkaa, joka oli suodatettu kotoa tuoduin suodatinpussein. Chilen Concepcionista ei edes voinut ostaa suodatinpusseja sen enempää kuin suodatinalustojakaan. Kaikki meidän näkemämme kahvit olivat ravintoloissa kuumaan veteen sekoitettavia instant-jauheita. Sabrinalla ei ollut välineitä eurooppalaisen kahvin keittämiseen. Tyttö oli elänyt aikana, jolloin kahvi oli suodatettu eikä pannussa keittäminen ollut tuttua. Sabrina lähti ja kävimme maksamassa vuokramme vastaanottoon Castello 261’een. Tiskin takana päivysti sillä kertaa Angelin tytär Teresita. Ensi töikseni ojensin tytölle muumimukin selittäen, että haluamme antaa hänelle lahjan vastapalvelukseksi ystävällisestä kohtelusta. Tyttö ei tuntenut muumisarjakuvaa. Selitin lyhyesti, että mukin kyljessä oleva ”Arabia” ei tarkoita Saudi-Arabiaa, vaan suomalaista tehdasta. Mukissa oli Nuuskamuikkunen. Vuokramme maksaminen oli hieman mutkikkaampi toimitus kuin Santiagossa. Teresita laski vuokran päälle laskimella 19 % ALV:n ja siitä saadun summan hän ilmoitti USA:n dollareina. Luottokorttimaksu veloitettaisiin myöhemmin tililtä ja siinä vaiheessa olisi vasta parempi tutkia, menikö kaikki ok. Teresita kantoi vielä huolta siivouksesta. Hän kertoi tilanneensa asuntoomme siivouksen. Koetimme vakuutella, ettei olisi ollut tarvetta. Piti erikseen vakuutella, ettemme olleet yhtään tyytymättömiä. Pian kävelimme San Martin-katua lämpimässä auringon paisteessa kohden Diagonal Pedro Aquirre Cerdaa – Sabrinan asuinkatua, josta oli vain kivenheitto yliopistolle. Teresita oli kertonut, että yliopiston lähistöllä oli useita ravintoloita. Yksi niistä oli saksalainen Kunstmann-mainoksin varustettu voileipäbaari nimeltä El Mago. Kävimme siellä syömässä Mignon-nimisen hampurilaisen, johon kuului sieniä. Ruokapaikka oli kuin mikä tahansa Suomen syöttölä. Kun kävimme tiskin ääressä maksamassa, meiltä kysyttiin, puhummeko saksaa. Kassanhoitaja laski: ”eins, zwei, drei…” kun latelin seteleitä tiskille. Emme hoksanneet antaa juomarahaa sillä kerralla.
Oli taas oikein hyvä huonon runouden päivä. Ihan näin jälkimainingeissa. Tästä taas kuluva vuosi suolen tyhjennystä tänne, jos inspiraatio niin vahingokseen tuottaa.
Vihjaisin tapahtunassa tästä blogista, josko muutkin löytäisivät ;)
Teresitalle muumimuki
VastaaPoistaSabrina joi kanssamme juhlamokkaa, joka oli suodatettu kotoa tuoduin suodatinpussein. Chilen Concepcionista ei edes voinut ostaa suodatinpusseja sen enempää kuin suodatinalustojakaan. Kaikki meidän näkemämme kahvit olivat ravintoloissa kuumaan veteen sekoitettavia instant-jauheita.
Sabrinalla ei ollut välineitä eurooppalaisen kahvin keittämiseen. Tyttö oli elänyt aikana, jolloin kahvi oli suodatettu eikä pannussa keittäminen ollut tuttua.
Sabrina lähti ja kävimme maksamassa vuokramme vastaanottoon Castello 261’een. Tiskin takana päivysti sillä kertaa Angelin tytär Teresita. Ensi töikseni ojensin tytölle muumimukin selittäen, että haluamme antaa hänelle lahjan vastapalvelukseksi ystävällisestä kohtelusta.
Tyttö ei tuntenut muumisarjakuvaa. Selitin lyhyesti, että mukin kyljessä oleva ”Arabia” ei tarkoita Saudi-Arabiaa, vaan suomalaista tehdasta. Mukissa oli Nuuskamuikkunen.
Vuokramme maksaminen oli hieman mutkikkaampi toimitus kuin Santiagossa. Teresita laski vuokran päälle laskimella 19 % ALV:n ja siitä saadun summan hän ilmoitti USA:n dollareina. Luottokorttimaksu veloitettaisiin myöhemmin tililtä ja siinä vaiheessa olisi vasta parempi tutkia, menikö kaikki ok.
Teresita kantoi vielä huolta siivouksesta. Hän kertoi tilanneensa asuntoomme siivouksen. Koetimme vakuutella, ettei olisi ollut tarvetta. Piti erikseen vakuutella, ettemme olleet yhtään tyytymättömiä.
Pian kävelimme San Martin-katua lämpimässä auringon paisteessa kohden Diagonal Pedro Aquirre Cerdaa – Sabrinan asuinkatua, josta oli vain kivenheitto yliopistolle.
Teresita oli kertonut, että yliopiston lähistöllä oli useita ravintoloita. Yksi niistä oli saksalainen Kunstmann-mainoksin varustettu voileipäbaari nimeltä El Mago. Kävimme siellä syömässä Mignon-nimisen hampurilaisen, johon kuului sieniä. Ruokapaikka oli kuin mikä tahansa Suomen syöttölä.
Kun kävimme tiskin ääressä maksamassa, meiltä kysyttiin, puhummeko saksaa. Kassanhoitaja laski: ”eins, zwei, drei…” kun latelin seteleitä tiskille. Emme hoksanneet antaa juomarahaa sillä kerralla.
Nyt Mukilaakson asukkaat
VastaaPoistaMuumijonoon käyvät,
kuin leipä -sellaisessa jonossa.
Hei, nyt mukilaaksoon!
Ei repiä saa, ei riidellä saa.
Kyllä jokainen rahoistaan nyt päästä saa.
Tunnearvo suuri on,
nyt hinta myös suuri on,
mutta kuka tässä lopulta on onneton?
Oli taas oikein hyvä huonon runouden päivä. Ihan näin jälkimainingeissa. Tästä taas kuluva vuosi suolen tyhjennystä tänne, jos inspiraatio niin vahingokseen tuottaa.
PoistaVihjaisin tapahtunassa tästä blogista, josko muutkin löytäisivät ;)