Miten pitäisi suhtautua kuolemaan? Me kaikki kuolemme kerran, ja kuolema on osa elämää. Englantilaiset huumorisarjat tekevät usein pilaa hautajaistilaisuuksista, enkä vieläkään ymmärrä, miksi.
Vanha tätini on tullut vaiheeseen, jossa elämä on jäämässä taakse. Tätini kanssa olemme puhuneet halki edessä olevan kuoleman etukäteen pitkien puhelinkeskustelujemme mittaan. Olemme tulleet yhteisymmärrykseen monista elämään ja kuolemaan liittyvistä aspekteista, joista omat rintaperillisetkin vaikenevat hämillään.
Vuosikymmenen mittaan tätini kanssa käymieni puhelinkeskustelujen aikana olen saanut talteen 65 sivua Word-lomakkeelle tiheällä rivivälillä kirjoittamaani juttua kylähistoriasta, vanhoista perinteistä, ennen eläneistä persoonista ja heidän toiminnastaan, lapsuusmuistoja jne. Joka soittoni on myös kirvoittanut kiitokset yksinäiseltä vanhukselta. Vastavuoroisesti olen kiittänyt tiedoista, joskin tätini kanssa on ollut helppo puhua. Ymmärtääkseni kodinhoitajatkin ovat kilpailleet tilaisuudesta saada käydä häntä tapaamassa.
Suren etukäteen tätini mitä ilmeisimmin pian edessä olevaa poismenoa. Jäljellä ovat muistot, muistiinpanot ja emotionaalisella tasolla auki keskustellut elämän ja kuoleman suuret kysymykset. Aika kultaa muistot. Hautaan lasku, siunaustilaisuus, sukulaisten tapaaminen ja muistopuheet jäänevät nekin mieleen rakkaina kokemuksina.
Aika kultaa muistot
VastaaPoistaMiten pitäisi suhtautua kuolemaan? Me kaikki kuolemme kerran, ja kuolema on osa elämää. Englantilaiset huumorisarjat tekevät usein pilaa hautajaistilaisuuksista, enkä vieläkään ymmärrä, miksi.
Vanha tätini on tullut vaiheeseen, jossa elämä on jäämässä taakse. Tätini kanssa olemme puhuneet halki edessä olevan kuoleman etukäteen pitkien puhelinkeskustelujemme mittaan. Olemme tulleet yhteisymmärrykseen monista elämään ja kuolemaan liittyvistä aspekteista, joista omat rintaperillisetkin vaikenevat hämillään.
Vuosikymmenen mittaan tätini kanssa käymieni puhelinkeskustelujen aikana olen saanut talteen 65 sivua Word-lomakkeelle tiheällä rivivälillä kirjoittamaani juttua kylähistoriasta, vanhoista perinteistä, ennen eläneistä persoonista ja heidän toiminnastaan, lapsuusmuistoja jne. Joka soittoni on myös kirvoittanut kiitokset yksinäiseltä vanhukselta. Vastavuoroisesti olen kiittänyt tiedoista, joskin tätini kanssa on ollut helppo puhua. Ymmärtääkseni kodinhoitajatkin ovat kilpailleet tilaisuudesta saada käydä häntä tapaamassa.
Suren etukäteen tätini mitä ilmeisimmin pian edessä olevaa poismenoa. Jäljellä ovat muistot, muistiinpanot ja emotionaalisella tasolla auki keskustellut elämän ja kuoleman suuret kysymykset. Aika kultaa muistot. Hautaan lasku, siunaustilaisuus, sukulaisten tapaaminen ja muistopuheet jäänevät nekin mieleen rakkaina kokemuksina.