Pahinta oli mennä ystävien kanssa kahville. Muffinssien, donitsien ja keksien vyöry päin näköä, kohti minun vehnää kestämätöntä mahaani, ja minun oli pidettävä ne kaikki kaukana siitä. Kysyin kassalla, onko mitään, missä ei olisi vehnää. Kassa oli hetken hiljaa, kysyi sitten toiselta myyjältä, toinen myyjä hävisi takahuoneeseen, ja jono takanani venyi kiusallisesti. Lopulta sain eteeni kupillisen mansikkahilloa. ”Tässä ei pitäisi olla”, myyjä sanoi, ja laskutti minua. Eikä laittanut siihen kuppiin edes lusikkaa. Söin mansikkahilloa sormilla. Koska kahvissanikaan ei ollut lusikkaa. Eikä kahvilusikalla muutenkaan kuulu syödä hilloa. Muffinssit olivat varmaan vuoren korkuisia eikä minusta ollut tasapuolista näkökulmaa niiden maittavuudesta antamaan. Vähän itketti.
Pahinta oli mennä ystävien kanssa kahville. Muffinssien, donitsien ja keksien vyöry päin näköä, kohti minun vehnää kestämätöntä mahaani, ja minun oli pidettävä ne kaikki kaukana siitä. Kysyin kassalla, onko mitään, missä ei olisi vehnää. Kassa oli hetken hiljaa, kysyi sitten toiselta myyjältä, toinen myyjä hävisi takahuoneeseen, ja jono takanani venyi kiusallisesti. Lopulta sain eteeni kupillisen mansikkahilloa. ”Tässä ei pitäisi olla”, myyjä sanoi, ja laskutti minua. Eikä laittanut siihen kuppiin edes lusikkaa. Söin mansikkahilloa sormilla. Koska kahvissanikaan ei ollut lusikkaa. Eikä kahvilusikalla muutenkaan kuulu syödä hilloa. Muffinssit olivat varmaan vuoren korkuisia eikä minusta ollut tasapuolista näkökulmaa niiden maittavuudesta antamaan. Vähän itketti.
VastaaPoistaSurullinen tarina, herttainen tragedia.:D
Poista