Pääskyset lentävät tiheästi. Ne ovat tihentyneitä lintuja, joiden värikin on tihentynyt varpusesta. Hyttysparvet parveilevat tiheinä joukkoina vesien yllä ja niitä pääskyset yhtä tiheinä parvina metsästävät illan tihentyessä. Sepelkyyhkyt kujertelevat kuherrellessaan alkukesän kauneuden keskellä, oksalla niiden on hyvä olla. Paitsi silloin, kun helleaalto iskee ja ilma tihenee niin tiiviiksi, että sitä voisi leikata voiveitsellä. Eräänä päivänä Luojan suuri voiveitsi sattuikin halkaisemaan maiseman ja silloin pääskyset sekä hyttyset ja sepelkyyhkyt ajautuivat kukin omille puolilleen. Mitä siitä sitten seurasi? Ei oikeastaan mitään erityistä. Eräs urhea hyttynen uhmasi pääskysen julmaa nokkaa, mutta hävisi taistelun. Joten pääskyset edelleen lensivät tiheinä parvina ja maisema tihentyi entisestään.
Tilhet tihentyivät silmissä. Mari räpytti silmiään, mutta vaikka miten paukutti silmäluomiaan auki ja kiinni, näkötulos oli sama: tilhet tihentyivät laajassa mittakaavassa naapurin pihlajassa. Mari käänsi päätään ja seuraavaksi tihentyivät pihlajanmarjat. Yhtäkkiä punaisia pilkkuja oli joka puolella. Oliko niitä jo enemmän kuin tilhiä? Tuli tiukka kilpailu: tilhet olivat voitolla, sitten taas pihlajanmarjat, eikun tilhet, eikun… Maria huimasi. Hän sulki silmänsä ja kun hän avasi taas ne katsoakseen maailmaa, pihlajat olivat tihentyneet niin, että naapurin taloa ja saunaa ei näkynyt. Niiden edessä seisoi tihentynyt pihlajametsä. Tämä on kaameaa, ajatteli Mari. En kestä tätä tihentymistä enää yhtään. Sanoessaan niin Mari alkoi itse tihentyä.
Tälläkin kertaa postaan raapaleeni suoraan tänne:
VastaaPoistaPääskyset lentävät tiheästi. Ne ovat tihentyneitä lintuja, joiden värikin on tihentynyt varpusesta. Hyttysparvet parveilevat tiheinä joukkoina vesien yllä ja niitä pääskyset yhtä tiheinä parvina metsästävät illan tihentyessä. Sepelkyyhkyt kujertelevat kuherrellessaan alkukesän kauneuden keskellä, oksalla niiden on hyvä olla. Paitsi silloin, kun helleaalto iskee ja ilma tihenee niin tiiviiksi, että sitä voisi leikata voiveitsellä. Eräänä päivänä Luojan suuri voiveitsi sattuikin halkaisemaan maiseman ja silloin pääskyset sekä hyttyset ja sepelkyyhkyt ajautuivat kukin omille puolilleen. Mitä siitä sitten seurasi? Ei oikeastaan mitään erityistä. Eräs urhea hyttynen uhmasi pääskysen julmaa nokkaa, mutta hävisi taistelun. Joten pääskyset edelleen lensivät tiheinä parvina ja maisema tihentyi entisestään.
Tilhet tihentyivät silmissä. Mari räpytti silmiään, mutta vaikka miten paukutti silmäluomiaan auki ja kiinni, näkötulos oli sama: tilhet tihentyivät laajassa mittakaavassa naapurin pihlajassa. Mari käänsi päätään ja seuraavaksi tihentyivät pihlajanmarjat. Yhtäkkiä punaisia pilkkuja oli joka puolella. Oliko niitä jo enemmän kuin tilhiä? Tuli tiukka kilpailu: tilhet olivat voitolla, sitten taas pihlajanmarjat, eikun tilhet, eikun… Maria huimasi. Hän sulki silmänsä ja kun hän avasi taas ne katsoakseen maailmaa, pihlajat olivat tihentyneet niin, että naapurin taloa ja saunaa ei näkynyt. Niiden edessä seisoi tihentynyt pihlajametsä. Tämä on kaameaa, ajatteli Mari. En kestä tätä tihentymistä enää yhtään. Sanoessaan niin Mari alkoi itse tihentyä.
VastaaPoistaVoi jessus, varsinainen mysteeri!xDxD
Poista