Ohjeet

maanantai 22. elokuuta 2016

Höpöhöpö

Haaste maanantaille 22.8.2016 on nimeltään:

Höpöhöpö

8 kommenttia:

  1. Höpönhöpönhöö, pöppöö, höppöö,
    höpötipöpöti pöpsö,
    höpöä hölmösti höpsismi,
    höpöhöpö.

    VastaaPoista
  2. Tässä dadaa mitä proosailla, höpöhöpö, pöh. Tässä kulkee kuumemittarimato, joka ei ollut lato, vaan pontikkapäisen harhaveto. Täysin absurdia kirjoittaa metaa, taiteellista tauhkaa, höpöhöpö, pöh pöh. Mato meni markkinoille ja osti ongenkoukun, meni sitten ongelle ja tippui järveen. Järvestä se kulki jokea pitkin mereen ja meressä uiskenteli Australiaan, missä siitä kasvoi käärme ja kissan syötyään aina vain isompi. Kissan palanpainikkeeksi käärme joi kahvia ja paitsi kasvoi myös virkistyi suuresti, lipoi kieltään ahkerasti ja saalisti lisää. Sillä tavoin käärme söi vähitellen tyhjiin koko mantereen liskoineen kaikkineen, sammakot, koalat. Eukalyptukset se käytti hammastikkuina, koska oli kasvanut niin suureksi, että joutui keittämään kahvinsa Tyynessämeressä.

    VastaaPoista
  3. Mun mies yrittää kaikin tavoin latistaa mut. Tänäänkin, kun ehdotin, että lähdetään tansseihin, tuli automaattivastaus: eiköhän vaan vietetä koti-iltaa ihan niin kuin ennenkin?
    Anoppi on samaa maata. Se sanoi miehelle jo seurusteluaikoina, että hyvä kun löysit tuollaisen surkean likan. On niin helppoa tuollaisten kanssa, kun ne eivät uskalla vaatia mitään.
    Koirakin pitäisi viedä gynekologille. Kyllä ne kyylää siellä ja utelee, miksi ei olla vuosiin käyty. Sitte ne kauhistelee, että karvoja ei ole ajeltu. Se muija kirjoittaa siitä postauksen facebook-kavereilleen: ainutlaatuinen tapaus, ihan kuin menneiltä vuosikymmeniltä!
    Mies tuli selän taakse ja sanoi: höpö höpö. Vedä juhlakretonki päällesi, niin lähdetään niihin tansseihin!

    VastaaPoista
  4. – Höpöhöpö, äiti sanoi.
    – Senkin heppahöpero, Laura vastasi. Hihitys kutitti kurkkua.
    – Se joka höpönpöpöä puhuu, ei ole viisas.
    – Lörön körön, Laura sanoi.
    – Hörönpörön, äiti vastasi.
    – Mörön pörön. Mörkö se lähti piiriin, Laura sanoi ja katsoi lähtisikö äiti mukaan. Voi kun äiti lähtisi! Laulaisi möreällä äänellä Mörköä, trallalallattaisi niin kuin ei koskaan ja aina ennen.
    – Mörpöpöpö, äiti murisi hiljaa.
    – Barbababa, Laura huudahti. Ihastus valahti ruumiiseen. Voi kun saisi Barbababan, sen violetin, ihan omaksi. Niin sitä hoivaisi kuin pientä kissanpentua, sokeripalaa.
    – Mörököllin minä sinulle näytän, äiti huudahti ja pääsi viimein ylös sängystä ja lähti Lauran perään. Laura vinkaisi ilosta ja otti jalat alleen.

    VastaaPoista
  5. Tässä vähän jatkoa edelliseen:

    ”Höpöhöpö!” puuskahti prinsessa kun lohikäärme yritti selittää, ettei seudulla ollut sen kummempaa syötävää kuin lampaita. Puolen vuoden luolassa asumisen jälkeen prinsessaa oli alkanut hiljalleen ärsyttää lohikäärmeen alituinen mieltymyt grillattuun ruokaan. Lisäksi luola oli karu ja siivoton paikka. Olisipa lohikäärme saanut edes kaapattua mukaansa yhden palvelijan. Kamarineitokin olisi ollut mainio mukavuustekijä tässä elämisessa. Nyt prinsessan oli pitänyt itse pestä ainoa mekkonsa läheisessä joessa ja vaikka lohikäärme hyvin avuliaasti oli koettanut auttaa sen kuivaamisessa, oli helmaan palanut reikiä. Prinsessaa oli alkanut raskaasti kaduttaa lohikäärmeen matkaan lähtö. Alkuun elämä luolassa oli tuntunut siltä kuin retkellä olisi, mutta nyt alkoi olla talvi tulossa.

    VastaaPoista

Lisää kommenttiin:
- haastetekstisi
tai
- linkki oman blogisi haastepostaukseen

Voit mieluusti myös kommentoida muiden osallistujien tekstejä.:)