Prinsessa maistoi markkinoilla muovilusikalla kastikkeissa lilluvia valkosipulinkynsiä, puraisi kovan pinnan rikki ja suuta raikasti milloin chilin, milloin sitruunan ja etikan maku. Tiara roikkui kiharoissa, se oli haalistunut edellisillan jäljiltä, joka oli venähtänyt. Aurinkomäellä kitaristi laulatti yleisöä, joka mörisi tuntevansa tuoppinsa jäljet. Prinsessa nyökytteli heidän tahdissaan ja suoristi hörhelöhamettaan. Kultakengät kiristivät liikavarpaan kohdalta. Mutta ei auttanut. Prinssi oli löydettävä. Närästi. Istuiko prinssi muikkuteltassa, työnsi suuhunsa kaloja suolineen päivineen? Vai perinteisellä olutterassilla? Vai tutkiko luomuvalkosipulilettejä kirves repussaan? Huimasi. Missä se prinssi luuhasi? Pitikö muuttua hummeriksi tai merihevoseksi, jotta sen löytäisi? Prinsessa ei tiennyt. Kurkkuun nousi valkosipulihöytyviä. Prinsessa suoristi tiaransa ja lähti etenemään.
Prinsessa on oikeastaan vain latinan kielestä johdettu sana, tyttö tai nainen, jonka tarpeet otetaan ensimmäisenä huomioon. Pri-alku viittaa ykköseen: prima, prinsiippi, prigadi. Sessa kuvannee feminiiniä vähän niin kuin suomen puhekielessä: Niemiskä, pastoorska, sihteerskä. Prinsessan kaveri on varmaankin sekundessa, siis se rumempi ja luuserimpi, johon ei prinssit vilkaisekaan. Monet tytöt haluavat päästä prinsessaksi, kun luulevat sen olevan ihanaa. Minäkin, kunnes äidiltä tuli satikutia. Kellokosken mielisairaalassa asui Prinsessa, eikö siitä ole elokuvakin? Jotkut menevät naimisiin vain siksi, että haluavat olla päivän prinsessana. Ei ole loppuun asti mietitty ajatus! Mutta mitäpä näitä pohdin? Lähden laivalla Ruotsiin, menen Prinsessalla ja palaan Baronessalla. Hej, hej!
Prinsessani sua vuoden rakastin, vaikka olit mulle aina kylmä kuin pakastin. Tartuin suhun kuin rutto, meidän yhteiselomme oli varsin ratto, en halunnut irti päästää, mutta lopulta pakko oli hermoja säästää. Kenties joskus taas tavataan, ystävinä yhdessä kaikelle nauretaan, mennään kaiketi taas mökille ja sammutaan vierekkäin laiturille.
Höystin haastepostaukseni valokuvalla kesäreissulta.
VastaaPoistaTässä eeppistä runoelmaa
VastaaPoistaTodella eeppinen!:D
Poistatajunnavirtaa tällä kertaa:
VastaaPoistaPrinsessa maistoi markkinoilla muovilusikalla kastikkeissa lilluvia valkosipulinkynsiä, puraisi kovan pinnan rikki ja suuta raikasti milloin chilin, milloin sitruunan ja etikan maku. Tiara roikkui kiharoissa, se oli haalistunut edellisillan jäljiltä, joka oli venähtänyt. Aurinkomäellä kitaristi laulatti yleisöä, joka mörisi tuntevansa tuoppinsa jäljet. Prinsessa nyökytteli heidän tahdissaan ja suoristi hörhelöhamettaan. Kultakengät kiristivät liikavarpaan kohdalta. Mutta ei auttanut. Prinssi oli löydettävä. Närästi. Istuiko prinssi muikkuteltassa, työnsi suuhunsa kaloja suolineen päivineen? Vai perinteisellä olutterassilla? Vai tutkiko luomuvalkosipulilettejä kirves repussaan? Huimasi. Missä se prinssi luuhasi? Pitikö muuttua hummeriksi tai merihevoseksi, jotta sen löytäisi? Prinsessa ei tiennyt. Kurkkuun nousi valkosipulihöytyviä. Prinsessa suoristi tiaransa ja lähti etenemään.
Ooh, valkosipulit ja kirves!x)
PoistaPrinsessa on oikeastaan vain latinan kielestä johdettu sana, tyttö tai nainen, jonka tarpeet otetaan ensimmäisenä huomioon. Pri-alku viittaa ykköseen: prima, prinsiippi, prigadi.
VastaaPoistaSessa kuvannee feminiiniä vähän niin kuin suomen puhekielessä: Niemiskä, pastoorska, sihteerskä.
Prinsessan kaveri on varmaankin sekundessa, siis se rumempi ja luuserimpi, johon ei prinssit vilkaisekaan.
Monet tytöt haluavat päästä prinsessaksi, kun luulevat sen olevan ihanaa. Minäkin, kunnes äidiltä tuli satikutia. Kellokosken mielisairaalassa asui Prinsessa, eikö siitä ole elokuvakin? Jotkut menevät naimisiin vain siksi, että haluavat olla päivän prinsessana. Ei ole loppuun asti mietitty ajatus!
Mutta mitäpä näitä pohdin? Lähden laivalla Ruotsiin, menen Prinsessalla ja palaan Baronessalla. Hej, hej!
Suorastaan etymologista tutkielmaa pukkaa.:)
PoistaPrinsessani sua vuoden rakastin,
VastaaPoistavaikka olit mulle aina kylmä kuin pakastin.
Tartuin suhun kuin rutto,
meidän yhteiselomme oli varsin ratto,
en halunnut irti päästää,
mutta lopulta pakko oli hermoja säästää.
Kenties joskus taas tavataan,
ystävinä yhdessä kaikelle nauretaan,
mennään kaiketi taas mökille
ja sammutaan vierekkäin laiturille.